Hyvää huomenta ihmiset!
Sunday's on viettänyt hiljaiseloa viimeiset kuukaudet mutta herännyt nyt "syyshorroksestaan" sopivasti talven alkuun. Kovin paljon meidän perään ei ole kyselty, mutta nykyvirtuaalimaailmassa se ei varmaan ole ihmekkään, koska taukoilijoita ja lopettajia ilmaantuu harva se päivä. Myös yleiseen toimimattomuuteen ja saamattomuuteen on totuttu, joten nykyään on ihan yleistä että aikarajoista myöhästytään tai lupauksia ei täytetä.
Keväällä eteeni tuli seinä. Jo monta vuotta jatkunut yhtäjaksoinen tahkoaminen oli tullut tiensä päähän ja kuluttanut minusta viimeisestkin kiinnostuksen rippeet tätä harrastusta kohtaan. Taukoiluni syyt TOP 3-listalla kolmantena onkin kiinnostuksen puute. Varmasti se joskus osuu useimpaan meistä, viimeistään siinä vaiheessa kun ollaan aikuistumassa ja muut asiat alkavat kiinnostaa ja tuntua merkityksellisemmiltä. Toisena listallani on tympääntyminen. Tämän voisi joskus suoraan rinnastaa listan kolmanteen kohtaan, mutta tässä tapauksessa asia ei ole niin. Minä en tympääntynyt virtuaalitouhuun yleensä, minä tympäännyin virtuaalimaailman yleiseen ilmapiiriin ja joihinkin ihmisiin.
Jostain syystä en ole ikinä ollut niin kuin suurin osa muista harrastajista ja kerännyt suurta ystäväjoukkoua bittiponiharrastajien keskuudesta. Ehei, yhden ainoata virtuaaliharrastajaa en tunne henkilökohtaisesti, kenekään kanssa en juttele niitä näitä mesessä, ja hyvin harva tietää minusta mitään IRL-faktoja (minä kyllä tiedän joistakin, stalkkeri mikä stalkkeri). Olen siis virtuaalimaailman erakko, oman tien kulkija, yksinäinen. All right, that's ok. Ei haittaa minua. Olen muiden virtuaalihevostelijoiden kanssa vuorovaikutuksessa sen tarvittavan verran, hoidan suhteita muihin kasvattajiin, myyn ja ostan hevosia, kuvia, tekstejä, kerron ehkä joskus mielipiteeni jostakin ja sillä selvä. En jaksa kovin usein löpinöidä turhanpäiviäisiä ilta- tai aamutopsuihin enkä osallistu mesen ryhmäkeskusteluihin. Alkuperäinen syynikin tämän harrastuksen aloittamiseen ei suinkaan ole ollut uusiin ihmisiin tutustuminen, vaan itsensä toteuttaminen ja purkaminen. Periaatteessa tallinikin voisi olla olemassa vain omissa tiedostoissani koneella, en kokisi tarvetta edes näyttää sitä kenellekkään, kunhan itse tietäisin että se on tiptop-kunnossa ja se miellyttäisi omaa silmääni.
No, ei onneksi ihan näin kuitenkaan, tykkään myös tuoda luomukseni muiden nähtäväksi, mutta se mitä mieltä muut niistä ovat, on käytännösä minulle se ja sama. Eniten nautin siitä, että itse näen onnistuneeni, en niinkään kehuista tai ihailuista joita saan.
Pienenä perfektionistina en tyydy keskinkertaiseen, haluan aina mahdollisimman paljon ja parasta. Näin ollen luonteeseeni kuuluu se että haalin itselleni paljon tehtäviä joista kaikista minu pitäisi mielestäni suoritua loistavasti. Jos nyt sitten raotan vähän esirippua IRL-maailmaani, niin aikani kuluu siis nykyään päätoimisesti urheilemalla, sillä kolmessa eri kestävyyslajissa kilpaileminen SM-tasolla vie pirusti aikaa. Sen lisäksi kuulun nuorten poliittiseen vaikuttajaryhmään, asun omillani omaa yhden hengen (+ banaanikärpästen) talouttani pyörittäen, matkustelen paljon ja omistan myös roppakaupalla ystäviä joista suuri osa asuu eri paikkakunnilla. Ja ai niin, kyllähän siinä jossain välissä pitäisi lukiotakin käydä! Neljän vuoden suunnitelma onneksi antaa vähän myöten opiskelusta, mutta urheilu vie sitäkin enemmän. Niin että tässäkö pitäisi vielä joitakin mielikuvitusponejakin paapoa??
Ennen harrastin lisäksi vielä ratsastusta, mutta se on nykyään jäänyt vähän vähemmällä mm. muuton takia. Kipinä v-hevosteluun on alunperin lähtenyt sieltä, joten nyt oli luonnollista että oikean hevostelun loppuessa meni sormi suuhun myös v-hevostelun suhteen. Jaksaako vai eikö jaksa? Missään vaiheessa en oikeastaan saanut vastattua kyseiseen kysymykseen, vaan enemmänkin työnsin sen vain pois mielestäni, unohdin virtuaaliponit aivan kokonaan ja keskityin muihin asioihin. Ennen tälläinen vastuuton toiminta olisi saanut minut ahdistuksen partaalle ja omatuntoni kolkuttamaan jo viikon jälkeen, mutta uudessa elämäntilanteessani se oli vain pieni helpotus arjen kiireeseen. Kun sitten muutaman kuukauden jälkeen tulin miettineeksi taas astraaliponieni vointia, totesin että en ole vielä valmis palaamaan takaisin kuvioihin, koska pelkkä miettiminen aiheutti minulle ahdistusta ja painetta. Niinpä odotin vielä pari kuukautta, kunnes yhtäkkiä halu palata ja aloittaa taas tuli suoraan omasta mielestäni, ei muiden luomien paineiden kautta, vaan omasta vapaasta tahdostani. Silloin tiesin olevani valmis aloittamaan taas virtuaalihevostelun, ja uskon että tämän oivallettuani osaan myöskin olla ahnehtimatta liikaa, jolloin uskoisin löytäväni tasapainon v-hevosteluuni ja näin jaksavani jatkaa pidempään.
No, eihän se talli ja ponit sieltä mihinkään olleet kadonneet. Yllätyksekseni minulla ei ollut mailissa ainuttakaan vihaista kirjettä kasvattajilta tai muilta tallini kävijöiltä. Hyvä, lisää helpotusta palaamiseen. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, virtuaalimaailmassa ollaan nykyisin totuttu yleiseen laiskuuteen tai saamattomuuteen. Minun onneni :)
Minua netissä valmiina odotti juuri ennen pimennystä uusittu talli, jonka jokaiseen vuodenaikaan sopivaa uutta ulkoasua huomasin edelleen rakastavani. Suurin työsarka tuntuikin olevan ponien sivujen päivittämisessä, vanhemmilla kun tuntui vielä kaikilla olevan vanhan malliset ulkoasut ja uudemmilta taas puuttui useimmiten tekstit ja kuvat. Vielä en jaksa ottaa stressiä kilpailemisesta tai valtavasta kadonneiden kasvattien pinosta jotka minua vielä odottavat, vaan keskityn joululoman ajan päivittämään sivut kokonaan ajan tasalle. Katsotaan, ehkä sitten ensi vuoden puolella päästään taas kunnolla tositoimiin ;)
Oikein hyvää joulua ja joulunpyhiä kaikille virtuaaliharrastajille!
Toivoo stella (eli paremmin tunnettuna vanhalla nimellään Sann). ja Sunday'sin ponit!
